Lillasyster
Pikkusisko on jo yli yhdeksän kuukautta ja osaa jo kontata huimaa vauhtia ja nousta tukea vasten ylös. Sitä onkin pakko oppia nopeasti, jos on sisarussarjan kolmas ja haluaa pysyä muiden mukana. Hän on todella herttainen ja varauksetta koko perheen päivänsäde! Ikävät asiat unohtuvat hetkessä kun saa vain hetkenkin kuunnella hänen suloista vauvanhöpinäänsä...
De har mycket glädje av varandra, storebror och lillasyster.
Hela havet stormar!
Sunnuntaina täällä oli oikea syysmyrsky! Tuulen voimakkuus oli yli 20 metriä sekunnissa kun meidän mielestämme jo 12 m/s on vähän liikaa veneellä liikkumiseen... Koko päivän satoi kaatamalla ja vesi nousi niin, että puolet laituristamme oli pian veden alla! Parasta myrskyssä on kuitenkin se, että saa hyvällä omatunnolla käpertyä takan eteen kuuman teekupin ja hyvän kirjan kanssa. Lapsetkin pysyvät tyytyväisinä sisällä askertelun ja filmien parissa kunhan myrsky vain ei kestä liian pitkään.
Ännu mera höstbilder
Det är en grå och lite trist dag så det passar bra att pigga upp dagen med några sköna höstbilder. Så här såg det ut hos oss för bara en vecka sedan men nu har löverna fallit så gott som överallt. Nu dröjer kanske till att snön och isen kommer innan man kan ta några vackra naturbilder igen.
Tänään on harmaa ja vähän tylsä päivä, joten sitä on kiva piristää parilla syksyisellä kuvalla. Tälläiseltä meillä näytti vielä viikko sitten mutta nyt lehdet ovat pudonneet puista lähes joka paikassa. Nyt täytyykin varmaan odottaa lumen ja jäiden tuloa ennen kun voi taas ottaa kauniita luontokuvia.
Inte utan min båt
I skärgården klarar man sig suveränt utan bil. På de mindre öarna finns det knappast några vägar alls och de som finns är i varierande skick. Däremot måste man ha en bra båt. Vi bytte vår lilla motorbåt till en större med kapell bara för någon månad sedan. Den lilla används fortfarande för korta resor men om man ska åka lite längre behövs det en båt som tål även lite vind och regn. Det fick vi erfara förra veckan när vi åkte till badhuset en halvtimmes resa bort och ösregnet överraskade oss - tur att vi hade en bra båt!
Sedan finns förstås förbindelsebåtarna. Till vår ö kommer de sex dagar i veckan medan några andra närbelägna öar bara har förbindelse fyra dagar i veckan. Med båtarna kommer också posten och man får vänja sig vid att t ex lördagstidningen får man på söndagkvällen.
Bor det verkligen bara några få personer på er ö? har det frågats oss. Egentligen är det inte så väsentligt hur många som bor på just den här ön eftersom det finns personer på öarna bredvid oss. Skärgårdsborna ser havet som en väg och båten används som bilen i fastlandet. Den enda skillanden är att "vägen" inte ser likadan ut året runt och att det inte är skyltat. Anpassningen är nyckelordet här. I stället för karta får man helt enkelt läsa sjökort, vilket till och med jag, en riktig landkrabba, har nu lärt mig! Att köra båt tycker jag däremot är lite svårare...
Barnen älskar att åka med nya båten!
Saaristossa pärjää mainiosti ilman autoa. Ihan pienimmillä saarilla ei juuri ole teitäkään ja jos sellaisia on niin ne ovat melko sekalaisessa kunnossa. Siksi kunnon vene on ehdoton edellytys. Me vaihdoimme pienen moottoriveneemme isompaan kuomulliseen pari kuukautta sitten. Käytämme pientä venettä vieläkin lyhyillä matkoilla mutta pidemmillä matkoilla pitää olla vene, joka kestää myös tuulta ja sadetta. Sen saimme kokea viime viikolla kun kävimme uimahallissa puolen tunnin venematkan päässä ja kaatosade pääsi yllättämään meidät - onneksi meillä oli hyvä vene!
Sitten täällä on tietysti yhteysalukset. Meidän saarellemme ne tulevat kuudesti viikossa kun taas toisilla lähisaarilla on yhteys vain neljästi viikossa. Alusten mukana kulkee myös posti ja siihenkin tottuu, että lauantain sanomalehti tulee vasta sunnuntai-iltana.
Asuuko teidän saarellanne todellakin vain muutama asukas? on meiltä kysytty. Oikeastaan olennaista ei ole se kuinka monta asukasta juuri meidän saarellamme on sillä naapurisaarilla on kyllä asukkaita. Saaristolaisille meri on tie ja venettä käytetään kuin autoa mantereella. Ainoa ero on se, että "tie" ei ole samanlainen vuoden ympäri ja ettei sillä ole opasteita. Sopeutuminen onkin avainsana. Kartan sijasta luetaan merikorttia, jonka minäkin, todellinen maakrapu, olen viimein oppinut! Sen sijaan veneellä ajamaan oppiminen on vaikeampaa...
Hemhamnen i morgonljuset
Sådana här ljuva morgonstunder har vi haft flera under oktober månad. Hamnen riktigt badar i morgonljuset och de sömniga båtarna väcks till en ny fin dag kanske ute på öppna havet, vem vet?
Lokakuu on tarjonnut useita tälläisiä aamuja. Satama suorastaan kylpee aamuauringossa ja uniset laivat heräävät uuteen hienoon päivään, joka kenties tuo tullessaan purjehduksen merelle, kukapa tietää?
Älgjakt
Viime viikonloppuna ammuttiin syksyn hirvijahdin lähtölaukaus ja mukana siellä oli myös meidän parivaljakkomme isäntä ja koira. Sade vaikeutti jahtia hiukan mutta se ei näyttänyt häiritsevän tunnelmaa lainkaan. Noutava lintukoiramme näytti ymmärtävän että sillä oli tärkeä tehtävä jäljestäjänä ja se tekikin parhaansa huomatakseen pienimmätkin hirvien jättämät jäljet. Tällä kertaa hirvet pysyttelivät kuitenkin poissa (ehkä ne olivat uineet jollekin toiselle saarelle) mutta parivaljakko oli siitä huolimatta tyytyväinen sillä olivathan he saaneet nauttia upeasta päivästä metsässä!
Kände jag älgspår här? ... eller kanske här?
Mera höstbilder
Det regnar gula löv! Hösten är som bäst och naturen är fylld med vackra färger. Nu gäller det att ladda batterierna så att man klarar den mörka årstiden.
Sataa keltaisia lehtiä! Syksy on parhaimmillaan ja luonto on täynnä kauniita värejä. Nyt täytyy ladata akut niin että niistä riittää virtaa pitkälle pimeälle kaudelle.
3 saker jag saknar från stan
Me olemme nyt olleet viikon kaupungissa ja silloin konkretisoituvat ne asiat, joita saaristossa jää kaipaamaan, nimittäin kulttuuritarjonta, harrastusmahdollisuudet sekä tietysti ystävät. Toki saaristossakin on asioita, joita taas kaipaa kaupungissa. Ne ovat meri - luonnollisesti - mutta myös metsä, eläimet ja rauha. Kaupunkivierailu on ollut mukava "loma" meidän muiden mielestä, koiramme ainoastaan on ihmeissään kun ei saakaan juosta täällä vapaana. Kaupunki on kyllä kiva paikka mutta juuri nyt riittää että pääsemme tänne lomalle!
Vad gör ni på dagarna?
"Mitä te oikein teette päivisin?" on toiseksi tavallisin meille esitettävistä kysymyksistä. Oikeastaan ei ole lainkaan vaikeaa saada aika kulumaan kolmen pienen lapsen kanssa, sillä lapset pitää ruokkia, pukea ja riisua, heille pitää keksiä tekemistä, heitä pitää auttaa kaikenlaisissa asioissa päivän aikana, nukuttaa jne... Mutta emme me tietenkään pelkästään kotonakaan ole. Me teemme paljon retkiä metsään tai jollekin läheiselle saarelle. Vieläkin, kun saaristoasumista on takana neljä kuukautta, on uusia tutustumisen arvoisia paikkoja jäljellä vaikka kuinka paljon. Lisäksi yritämme tavata ystäviä ja naapureita niin usein kuin pystymme. Pari kertaa viikossa käymme yhteysaluksella mantereella kauppaostoksilla ja välillä myös perhekahvilassa. Uimahallikaan ei ole mahdottoman matkan takana. Aika kuluu siis joutuisasti vaikka mukaan mahtuu tietysti tylsiäkin hetkiä. Olen kuullut erään toisen vieraassa ympäristössä sapattivapaata viettävän kertovan, että "lopulta arki saapuu sapattivapaallekin". Siinä hän on kyllä aivan oikeassa.
Mellanbror studerar hur husen såg ut förr i tiden
