Uppfyllda förväntningar
Jag önskade mig mer tid med barnen men även tid för att vara kreativ. Tid med barnen har jag haft gott om men som småbarnsmamma är det väldigt svårt att få egentid, även om man har tagit en time-out. Omgivningen här inspirerar dock till all form av kreativitet så åtminstone lite av det goda har det blivit för mig med. Sedan skriver jag ju blogg och det är också kreativt, eller hur? Mannen min hoppades likaså på mer tid med barnen och det har han fått. Dessutom ville han få tid att fiska och jaga och jag har riktigt ansträngt mig för att hjälpa honom att få det. Det finns få maträtter lika goda som färsk fisk eller egenhändigt fångad vilt!
Barnen ville göra en massa roliga utflykter och äta pannkakor flera gånger i veckan. De har också fått som de ville, vi har gjort utflykter såväl på vår egen ö som till öarna runt omkring och pannkakor tillagas så gott som varje vecka. Hunden önskade sig längre promenader och mer jakt (gissar vi) så hon stortrivs här verkligen. När vädret tillåter är hon ute mer än inne och hon är alltid redo för en långpromenad. Det har kanske inte blivit så mycket sjöfågeljakt som vi trodde men däremot har hunden gjort premiär som älghund och det fixade hon helt galant!
Sammanfattningsvis kan man säga att alla våra viktigaste förväntningar har förverkligats och det mesta har till och med varit över förväntan! Helt klart en upplevelse som var och en av oss har med sig resten av livet.
Ennen kuin aloitimme sapattivuoden teimme listan odotuksistamme tulevalle vuodelle. Nyt kun vuosi kohta on täynnä on hyvä tarkistaa ovatko odotukset toteutuneet.
Minä toivoin enemmän aikaa lasten kanssa sekä aikaa luovuudelle. Lasten kanssa olen saanut olla paljon, mutta omaa aikaa pienten lasten äidin on vaikea saada, edes sapattivapaalla. Ympäristö täällä inspiroi kuitenkin kaikenlaiseen luovuuteen, joten pikkuisen luova sitä on jo melkein huomaamattaan. Ja kirjoitanhan tietysti blogia, se on aika luovaa, eikö vain? Mies toivoi, niin kuin minäkin, lisää aikaa lasten kanssa ja sitä hänkin on saanut. Lisäksi hän halusi metsästää ja kalastaa ja minä olen todella tehnyt parhaani, jotta hänellä olisi siihen mahdollisuus. Harva ruoka on nimittäin niin hyvää kuin tuore kala tai itsepyydystetty riista!
Lapset halusivat tehdä paljon retkiä ja syödä lettuja monta kertaa viikossa. Heidänkin odotuksensa ovat koko lailla toteutuneet, sillä olemme retkeilleet paljon sekä omalla saarellamme että lähisaaristossa ja letunpaistoon ryhdymme vähintään kerran viikossa. Koira toivoi (luullaksemme) pitkiä kävelylenkkejä ja enemmän metsästystä, joten se viihtyy täällä erinomaisesti. Sään salliessa se on jopa enemmän ulkosalla kuin sisällä ja pitkälle kävelylenkille se on aina valmis lähtemään. Merilinnustusta ei ehkä ole ollut niin paljon kuin aluksi luulimme, mutta sen sijaan koira oli syksyllä ensi kertaa hirvimetsällä ja se sujui mainiosti!
Yhteenvetäen voi siis sanoa, että kaikki tärkeimmät odotuksemme ovat toteutuneet ja monet asiat ovat jopa olleet yli odotusten! Tämä vuosi on ollut upea kokemus kaikille meistä ja varmasti kannamme sitä mukanamme lopun ikäämme.
Hur har ni klarat vintern?
Flyttfåglarna är ett säkert vårtecken men ett lika tydligt tecken är stugfolket som återvänder till skärgården. På helgerna är det mycket mera liv och rörelse när fritidshusen tas i bruk efter den långa vintervilan. Det är flera vi inte har träffat på nästan ett halvt år så det blir många kära återseenden. Vissa kanske har tvivlat på att vi skulle vara kvar efter vintern, andra har nog räknat med det men är ändå intresserade av att höra hur allting har gått. "Hur har ni klarat vintern?", är således den fråga vi först får när vi stöter ihop med stugfolket.
Visst är vinterhalvåret mörkade och tystare än sommarhalvåret men svårt har det inte varit. Tvärtom, vi upplevde faktiskt vintern som full av överraskningar och mycket nya möjligheter, inte minst när isen blev farbar. Det jag har skrivit tidigare stämmer fortfarande väl: varje årstid här har sin alldeles speciella charm.
Muuttolinnut ovat varma kevään merkki, mutta yhtä selkeä merkki on mökkiläisten palaaminen saaristoon. Viikonloppuisin on nyt paljon vilkkaampaa, kun vapaa-ajankodit otetaan käyttöön pitkän talvilevon jälkeen. Emme ole tavanneet monia naapureitamme lähes puoleen vuoteen, joten jälleennäkemiset ovat lämpimiä. Osa on ehkä epäillyt että emme olisi täällä enää talven jälkeen, kun taas osa on laskenut sen varaan, mutta haluaa silti kuulla miten meillä on mennyt. "Miten olette selvinneet talvesta?", onkin siis mökkiläisten ensimmäinen kysymys kun jälleen tapaamme.
Talvikausi on tietenkin pimeämpi ja hiljaisempi kuin kesäkausi, mutta ei talvesta ole vaikeaa selvitä. Päinvastoin, meidän mielestämme talvi oli täynnä yllätyksiä ja uusia mahdollisuuksia, erityisesti kun jäät kestivät liikkumisen. Olen kirjoittanut tämän ennenkin, mutta se ei kulu toistamalla: jokaisessa vuodenajassa täällä on oma viehätyksensä.
Sjösättning
Oj, vilken härlig känsla det är att sjösätta båten och ta vårens första åktur till havet! Nu är det öppet hav så gott som överallt, bara lite snö och is kvar vid strandkanterna på skuggsidan. Trots det fina vädret är det fortfarande mycket få båtar som rör sig ute vid havet utanför helgerna. Så fort det blir fredag blir det liv och rörelse igen när stugägarna kommer ut till stugorna till helgen. Särskilt barnen längtar efter sina kompisar men vi vuxna tycker ju också att det blir roligt med lite flera människor runt omkring oss.
Öppet hav är lika med mer rörlighet igen men faktiskt också att vi har en väldigt nyfiken 1-åring att hålla borta från vattnet...
Voi, mikä upea tunne on laskea vene vesille ja tehdä kevään ensimmäinen venmatka merelle! Meri on avoin lähes kaikkialla, vain varjopuolen rantavesissä on vielä vähän lunta ja jäätä jäljellä. Hienosta säästä huolimatta merellä on vielä melko vähän veneitä viikonlopun ulkopuolella. Perjantaina liikenne sen sijaan vilkastuu kun mökkiläiset saapuvat viikonlopun viettoon mökeilleen. Lapset ovatkin jo ikävöineet ystäviään ja meistä aikuisistakin on tietysti mukavaa kun ympärillä on taas enemmän ihmisiä.
Avoin meri tarkoittaa vapaampaa liikkuvuutta mutta myös sitä, että meillä on täysi työ huolehtia ettei utelias 1-vuotiaamme päätä tutkia merta liian läheltä...
Hela familjen var med när båten provkördes En till vinglig filur att vakta över
Bara lite snö kvar vid strandkanten
Islossning
Jäät ovat vihdoin lähteneet! Me pidimme kovasti talvesta ja jäästä, mutta nyt on mukavaa kun meri on taas avoin. Yhteysalus on aloittanut liikennöinnin ja ilmatyynyalus jättää pian paikan veneelle, joka hoitaa koulu- ja työmatkaliikenteen jäiden lähdettyä. Veneilijöillä on kiire saada viimeiset korjaukset valmiiksi ennen veneiden vesillelaskua. Mekin odotamme jo kärsimättöminä veneen mereen saamista ja sitä myötä mukavia veneretkiä läheisille saarille. Toivottavasti muistamme vielä miten merikarttaa luetaan ja miten venettä ohjataan!
Ett år har gått
Det var en gråmulen påskdag förra året då vi kom till Biskopsö första gången. Stora isflak flöt i det mörka havet och marken täcktes av ett tunt snötäcke. Skärgården visade inte sin allra vackraste sidan just den dagen men vi föll ändå ögonblickligen för den magnifika naturen.
Det gångna året har varit en fantastisk upplevelse och vi hade gått miste om mycket om vi inte hade kommit till skärgården. Tur att vi vågade!
Tulimme Biskopsöhön ensimmäistä kertaa sumuisen harmaana pääsiäispäivänä viime vuonna. Suuret jäälautat kelluivat tummassa meressä ja maa oli ohuen lumikerroksen peitossa. Saaristo ei näyttänyt parhainta puoltaan juuri sinä päivänä mutta ihastuimme silti täysin upeaan luontoon.
Kulunut vuosi on ollut ainutlaatuinen kokemus ja olisimme jääneet paljosta paitsi jos emme olisi tulleet saaristoon. Onneksi uskalsimme!
Lika men ändå olika
Vi hade ett jättetrevligt besök hos Tiina på Åland! De bor verkligen på en vacker plats som trots många likheter skiljer sig en hel del från vår ö i Åbolands skärgård.
Lappo och Biskopsö är till ytan ungefär jämnstora och naturen är likartad men det är faktiskt inte så mycket mer de har gemensamt. På Biskopsö finns de 12 fast bosatta utspridda på olika delar av ön och husen ligger mot havet medan på Lappo bor de 55 invånare i samma by och husen vetter mot bycentrum. Det var länge sedan det fanns affär och skola på Biskopsö men lappoborna har båda i byn även om de är väldigt små. Förbindelserna till Lappo är goda, man kan ta sig norrut mot fasta Finland eller söderut mot fasta Åland flera gånger om dagen. Till Biskopsö finns förbindelse en till två gånger om dagen förutom på lördag då ingen färja trafikerar. På Lappo klarar man sig utmärkt utan egen båt men på Biskopsö skulle det vara betydligt svårare.
Ålands skärgård är unik på många sätt och inte minst för att det har så skyddat läge. Den ligger långt ifrån alla storstäderna. Biskopsö har trots allt ganska nära till fastlandet och de flesta biskopsöborna vistas på fastlandssidan om inte dagligen så åtminstone någon gång i veckan.
Varje ö i Åbolands och Ålands skärgård har sina unika förutsättningar men en sak har de alla gemensamt - livet flyter på på havets villkor!
Meillä oli oikein onnistunut vierailu Tiinan perheen luona Ahvenanmaalla! He asuvat todella kauniissa paikassa, joka monista yhtäläisyyksistä huolimatta eroaa monessa suhteessa meidän saarestamme Turun saaristossa.
Lappo ja Biskopsö ovat pinta-alaltaan suunnilleen saman kokoisia ja luonto on samankaltainen, mutta juuri muuta yhteistä niillä ei ole. Biskopsön 12 vakinaista asukasta asuvat eri puolilla saarta hyvin lähellä merta kun taas Lappon 55 asukasta asuvat samassa kylässä keskellä saarta. Siitä on kauan, kun Biskopsössä oli oma koulu ja kauppa, mutta lappolaisia palvelevat vielä molemmat, vaikkakin pienimuotoisesti. Liikenneyhteydet Lappoon ovat hyvät, sieltä pääsee pohjoiseen Suomen mantereelle tai etelään Ahvenanmaan mantereelle useita kertoja päivässä. Biskopsöhön yhteys on kerran tai kaksi päivittäin paitsi lauantaisin, jolloin lautat eivät kulje laisinkaan. Lappossa pärjää mainiosti ilman omaa venettä, mutta Biskopsössä se on huomattavasti vaikeampaa.
Ahvenanmaan saaristo on ainutlaatuinen monella tapaa, aivan erityisesti suojaisan sijaintinsa ansiosta. Se on kaukana kaikista suurkaupungeista. Biskopsöstä on oikeastaan melko lyhyt matka mantereelle ja useimmat biskopsöläiset käyvät mantereella joko päivittäin tai ainakin jonkun kerran viikossa.
Jokaisella saarella Turun ja Ahvenanmaan saaristossa on tietysti omat erityiset edellytyksensä, mutta yksi on kaikille yhteistä - elämää eletään meren ehdoilla!
Gammal kunskap
För oss ovana är de mer erfarna skärgårdsborna den viktigaste informationskällan. De kan berätta var det är säkert att röra sig och var man ska vara försiktig, hur fiske och jakt påverkas av de olika årstiderna och var de bästa platserna finns samt vilka vädertecken man ska vara uppmärksam på. Vi försöker att lyssna och lära så mycket vi kan för det är unika kunskaper man inte kan lära sig från böcker!
Saaristolaiset ovat aina eläneet tiivissä yhteydessä luonnon kanssa. He ovat oppineet tulkitsemaan säätä, he tietävät miten meri käyttäytyy eri tilanteissa sekä miten eläimet elävät metsässä ja meressä. Tiedot ovat elintärkeitä, sillä saaristolaisten elanto riippuu monesti juuri luonnosta. Mistään yliluonnollisesta ei kuitenkaan ole kyse vaan pikemminkin tiedoista, kokemuksesta ja perinteestä.
Meille tottumattomille kokeneet saaristolaiset ovat tärkein tiedonlähde. He voivat kertoa missä on turvallista liikkua ja missä on paras olla varovainen, miten eri vuodenajat vaikuttavat kalastukseen ja metsästykseen ja missä parhaat paikat niille sijaitsevat sekä millaisia säämerkkejä on hyvä tarkkailla. Me yritämme kuunnella ja oppia niin paljon kuin mahdollista, sillä näitä ainutlaatuisia tietoja ei voi lukea kirjoista!
Olika åldrar är rikedom
Man kan bara gissa hur skärgårdsbefolkningen kommer att se ut om tjugo trettio år men det vore förstås roligt om skärgården även i framtiden befolkades av alla åldrar.
"Saaristolaiset, ovatko he enimmäkseen vanhoja vai onko joukossa nuoriakin?", monet kysyvät. Uskallan väittää, että kaikki ikäluokat ovat edustettuina, vaikka enemmistö luonnollisista syistä onkin vanhempia. Onhan saaristossa toki yksinkertaisempaa asua sen jälkeen kun lapset ovat jo muuttaneet kotoa tai sen jälkeen kun on itse jäänyt eläkkeelle eikä mantereelle tarvitse enää päivittäin mennä töihin. On täällä kuitenkin esimerkkejä lapsiperheistäkin, jotka ovat löytäneet oman elämäntapansa ja viihtyvät erinomaisesti! Mekin viihdymme täällä hyvin, vaikka olisi tietysti mukavaa, jos lapsilla olisi enemmän ystäviä lähellä. Kesällä lapsia on melkein jokaisella saarella, mutta talvella lapsiperheet asuvat kukin omalla saarellaan.
Sitä voi vain arvailla miltä saariston väestö näyttää kahden-kolmenkymmenen vuoden kuluttua, mutta olisi tietysti hauskaa, jos saaristossa tulevaisuudessakin asuisi kaikenikäisiä ihmisiä.
Isväg till fastlandet
Tack för alla snälla kommentarer till mitt förra inlägg! Roligt att ni gillar bloggen som den är för då kan jag fortsätta att skriva om skägårdslivet precis som vi upplever det.
I går hände något oväntat här; turen med den stora förbindelsebåten inställdes och isvägen öppnades i stället. Isen är möjligtvis lite osäker för bilar men för fyrhjulingar och snöskotrar går det bra. Dessutom trafikerar svävaren som vanligt. Lite lockande känns det faktiskt att ta sig den sju kilometer långa streckan till fastlandet på egen hand! Man kan ju till exempel gå eller åka skidor...
Kiitos kaikista ystävällisistä kommenteista edelliseen kirjoitukseeni! Mukavaa, että pidätte blogista sellaisena kuin se on, sillä silloin voin jatkaa saaristoelämästä kertomista niin kuin tähänkin asti.
Eilen täällä tapahtui jotain odottamatonta; yhteysaluksen vuoro nimittäin peruttiin ja jäätie avattiin sen sijasta. Jää on vielä hieman epävarmaa autolla ajamiseen, mutta lumikelkoille ja mönkijöille se sopii hyvin. Sen lisäksi ilmatyynyalus kulkee tavalliseen tapaan. Ajatus seitsemän kilometrin pituisen matkan taittamisesta omin avuin mannermaalle tuntuu kyllä houkuttelevalta! Sitähän voisi vaikka kävellä tai hiihtää...
Jag avslutar inlägget med att visa bilder på olika fordon man kan skåda på isen just nu.
Lopuksi kuvia ajoneuvoista, joita voi bongata jäällä juuri nyt.
Svävare (ilmatyynyalus)
Snöskoter med vagn
Fyrhjuling (mönkijä)
Sportlov
Sportlovet har äntligen börjat och det har fört sig mera folk i skärgården. Det syns dock mest bara på färjan. Jag tror faktiskt att skärgården är till och med underskattad som vintersemestermål. Många vill åka norrut till de långa skidbackarna men den som söker sig något annorlunda borde verkligen ta sig hit! För att nämna bara några av möjligheterna koncentrerar jag mig på sådant man kan göra på eller under isen: till exempel promenera, åka skridskor, skidor, spark eller pulka, åka snöskoter, fyrhjuling eller bil samt pimpla, vinterfiska eller vinterbada. Jag har kryss på åtta trots min brutna arm. Hur många kryss skulle du vilja ha?
Hiihtoloma on vihdoin alkanut ja sen mukana saaristoon on tullut lisää väkeä. Se näkyy kuitenkin enimmäkseen vain lautalla. Luulenpa että saaristo on talvilomakohteena jopa aliarvostettu. Moni haluaa pohjoisen lumisille rinteille, mutta jotain muuta kaipaavalle saaristo on erinomainen vaihtoehto! Mainitakseni vain osan mahdollisuuksista luettelen tässä sellaisia, joita voi harrastaa jäällä tai sen alla: esimerkiksi kävely, luistelu, hiihtäminen, potkukelkkailu tai pulkkailu, lumikelkalla, mönkijällä tai autolla ajaminen sekä pilkkiminen, verkkokalastaminen tai avantouinti. Minä ruksasin listasta kahdeksan murtuneesta kädestäni huolimatta. Kuinka monta ruksia sinä haluaisit?
Stadig is med lite snö ovanpå = perfekt!
Även med en arm kan man göra mycket
Gipsad
I det stora hela har jag bara gott att säga om systemet. Visst är avstånden långa men vårdpersonalen är också extra hjälpsamma när man förklarar att man bor i skärgården. Vi har vid flera tillfällen fått sakkunnig läkarkonsultation över telefonen och när vi har behövt att åka till vårdcentralen på fastlandet, har det alltid ordnat sig väl. Dessutom är skärgårdsborna duktiga att ta vara på kunskapen som finns bland grannarna. En äkta skärgårdsdoktor finns också här i närheten men de gör utryckningar med sin båt mest sommartid (nu är det ändå inga båtar som tar sig fram).
Men, hur kommer det då sig att jag sitter här med en gipsad arm nu? Man kan väl säga att kombinationen regn, kyla och pudersnö kan vara riktigt lurig. Jag gick ut med sparken för att vara extra försiktig, men halkade ändå och bröt armen. Hade det gått riktigt illa hade jag kunnat ringa sjöbevakningen (de har även sjuktransport) men nu bedömde jag att jag kunde vänta till nästa dag. Så i går tillbringade jag halva dagen på olika vårdcentraler och slutligen ett sjukhus. Personalen mötte mig bra på varje ställe och det är faktiskt inte deras fel att resurserna är knappa och avstånden långa. Egentligen borde de bara få beröm för sitt arbete. Dagens ros vill jag dessutom dela ut till den snälla taxichauffören som skjutsade mig mellan de olika vårdanrättningarna hela förmiddagen!
Nu blir det varken bastu eller isbad för min del i flera veckor och till och med bloggandet kan påverkas. Det går nämligen riktigt långsamt att skriva med vänsterarm...
Olin ajatellut kirjoittaa sairaanhoidosta saaristossa vähän myöhemmin, mutta oikeastaan se sopii hyvin nyt, kun kirjoitan tätä toinen käsi kipsissä...
Kaiken kaikkiaan minulla on vain myönteistä sanottavaa järjestelmästä. Välimatkat ovat tietysti pitkiä, mutta toisaalta hoitohenkilökuntakin on erityisen avuliaista, kun kertoo asuvansa saaristossa hankalien yhteyksien takana. Olemme useamman kerran saaneet asiantuntevaa neuvontaa puhelimessa, ja silloin kun on pitänyt lähteä mantereelle itse, on sekin aina järjestynyt hyvin. Saaristolaiset osaavat sitä paitsi hyödyntää toistensa osaamista ja kokemusta eri tilanteissa. Lisäksi täällä lähistöllä on aito saaristolääkärikin, mutta hän on liikkeellä veneellään enimmäkseen kesäaikaan (nyt ei veneellä pääse täällä liikkumaankaan).
Mutta, mistä sitten johtuu, että käteni on nyt kipsissä? Sanotaanko että sade, pakkanen ja puuterilumi voivat olla petollinen yhdistelmä. Lähdin ulos potkukelkan kanssa, ollakseni erityisen varovainen, mutta liukastuin siitä huolimatta ja sain murtuman käsivarteeseeni. Jos olisi käynyt pahemmin olisin varmasti kutsunut merivartioston (he hoitavat myös sairaankuljetuksia), mutta nyt päätin odottaa seuraavaan päivään. Eilisen päivän vietinkin sitten eri terveyskeskuksissa ja lopulta aluesairaalassa. Sain hyvän vastaanoton jokaisessa paikassa ja eihän se todella ole henkilökunnan vika, että resurssit ovat vähäisiä ja välimatkat pitkiä. Oikeastaan heidän pitäisi saada vain kiitosta työstään. Kiitoksen tahdon lähettää myös sille ystävälliselle taksinkuljettajalle, joka kyyditti minut paikasta toiseen koko aamupäivän ajan!
Nyt en pääse saunaan enkä avantoon moneen viikkoon, ja bloggaaminenkin saattaa kärsiä. Vasemmalla kädellä kirjoittaminen on nimittäin todella hidasta...
Vackert, men ack så farligt...
Turistföretagare eller fiskare?
"Millä sitä sitten voi elättää itsensä, jos haluaa asua saaristossa?", kysytään meiltä usein. En voi vastata täysin omasta kokemuksesta, sillä meidän perheemme viettää täällä vain sapattivuotta lasten ollessa vielä pieniä. Jos kuitenkin katson muita saaristossa vakituisesti asuvia, nousee muutama ryhmä esille yli muiden. Suurin osa toimii ensinnäkin monella alalla, täällä pitää olla sekä luova että kekseliäs, sillä sellaisia hyvinpalkattuja kokopäiväisiä työpaikkoja kuin kaupungissa on, ei täältä juuri löydy. Kaksi suurinta ryhmää saaristossa (minun subjektiivisen arvioni mukaan) ovat kuitenkin yksityisyrittäjät ja matkailuyrittäjät. Sitten on taiteilijoita ja eläkeläisiä. Kaksi aiemmin suurta aluetta, kalastus ja merenkulku, eivät enää työllistä kovin monia. Sitten ovat tietysti mantereella työssäkäyvät ja se vaihtoehto onkin täysin mahdollinen, sillä merimatka kestää korkeintaan puoli tuntia. Sama aika, tai jopa lyhyempikin, jonka kaupunkilaiset viettävät bussissa, junassa tai omassa autossa. Saaristo voi siis olla ihan hyvä vaihtoehto!
På kommandobryggan
Nyt voimme huokaista helpotuksesta, sillä näyttää siltä, että liikenne kulkee taas aikataulujen mukaan. Ilmatyynyalus ei todennäköisesti tule enää takaisin, mutta lämpöasteet ovat sulattaneet jäitä siinä määrin että veneet voivat taas kulkea normaalisti. Tänään pääsimme siis asioillemme suunnitelmien mukaan. Eilisesta aamuvuorosta huolehti sen sijaan rannikkovartiosto ja iltapäivävuorosta eräs naapuri. Me emme kuitenkaan käyttäneet niitä vuoroja vaan matkustimme yhteysaluksella mantereelle ja takaisin. Vaikka olemme matkustaneet kyseisellä aluksella varmasti ainakin sata kertaa niin tämä kerta oli täysin erilainen: lapset pääsivät nimittäin tutustumaan komentosiltaan ja katsomaan kuinka alusta ohjataan! Illalla ei sitten muusta puhuttukaan: kuinka kauas sieltä näki, kuinka paljon erilaisia nappeja siellä oli ja kuinka suuret ikkunat olivat... Tänään olemmekin sitten hiljalleen palanneet takaisin arkeen.
Nu vet vi hur man styr en förbindelsebåt!
Sjöhaveri
Palasimme takaisin saaristoon eilen. Oikeastaan meidän piti palata jo maanantaina, mutta ilmatyynyaluksen kuljettaja kehotti meitä odottamaan yhden ylimääräisen päivän kovan tuulen takia. Onneksi teimme niin, sillä alus ajoi varoitusmerkkejä päin kovassa tuulessa eilen aamulla. Kyydissä olleet kertoivat, että törmäys oli ollut todella raju! Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Nyt alus on poissa liikenteestä vähintään viikon ajan ja me saaristossa asuvat saamme pärjätä omillamme tämän viikon. Yhteysalus kulkee tietysti, mutta se ei juuri auta työssäkäyviä ja koululaisia. Tällaisessä tilanteessa huomaa kuitenkin, että naapuriapu toimii erinomaisesti. Yksi naapuri, jolla on tilava vene, tarjoutui hakemaan ison joukon saaristolaisia mantereelta eilen. Luulen, että meitä oli melkein kymmenen aikuista ja se on aika monta kerralla! Huomenna pääsemme toivottavasti toisten naapureiden kyydissä ja maanantaina pitäisi merenkulkulaitoksen järjestämän liikenteen olla käynnissä. Liikenneyhteyksien katkeaminen saaristossa on hankala asia, mutta on ilahduttavaa nähdä kuinka kaikki toimivat yhdessä ongelman ratkaisemiseksi.
Förbindelsebåten är pålitlig i så gott som alla väder
Halvtid
Ett halvt år har gått sedan vi flyttade till skärgården. Mycket har hänt och även om vi har vant oss vid vissa saker så är det mesta fortfarande nytt för oss. Att man i stället (eller utöver) en bil ska ha en bra båt. Att man ska vara förberedd för det mesta eftersom avstånden är långa. Att befolkningen i skärgården varierar kraftigt över årstiderna. Och att allting sker på naturens villkor. Är det för mörkt eller blåser för mycket är det bäst att stanna hemma men alla andra dagarna har man massor att upptäcka! Nu är vi i början av december och vi har fortfarande den mest krävande tiden framför oss: när isen lägger sig och varken bär eller brister. Det är ändå med spänning vi ser fram emot det och säkert blir det en upplevelse det också!
Puoli vuotta on kulunut siitä kun muutimme saaristoon. Paljon on tapahtunut sen jälkeen ja vaikka olemme jo tottuneet moniin asioihin, on suurin osa vielä ihan uutta meille. Esimerkiksi auton sijasta (tai lisäksi) saaristossa kannattaa olla hyvä vene. Lisäksi kaikkeen täytyy varautua, sillä välimatkat ovat pitkiä. Saariston asukasmäärän vaihteluun vuodenajasta riippuen sopeutuu nopeasti. On myös hyvä tottua siihen, että kaikki tapahtuu luonnon ehdoilla. Pimeällä tai kovalla tuulella on paras pysyä kotona, mutta muina aikoina koettavaa löytyy vaikka kuinka paljon! Nyt on joulukuun alku ja vaativin aika, jäiden tulo, on meillä vielä edessä. Odotamme sitä kuitenkin jännityksellä, sillä sekin on varmasti yhtä ainutlaatuinen kokemus kuin kaikki muukin täällä!
Posten kommer
Postens ankomst är alltid lika roligt för barnen. Det blir som en liten utflykt när vi ska i väg till posthuset för att se om postbåten har lämnat någonting där. Vi har förmånen att få post till vår ö sex gånger i veckan medan det finns andra öar som har förbindelse endast tre gånger i veckan. Båtförbindelsen är en viktig livlina för skärgårdsborna och därför kan det bli drastiska konsekvenser när turer dras in. För inte så länge sedan berättade min vän Tiina om en sådan situation på en ö i Ålands skärgård i sin blogg Livet mitt i skärgården. Vi är mycket nöjda med förbindelserna till vår ö och som sagt så är postens ankomst alltid lika väntat. Den som hinner först till poststugan får dela ut posten till allas fack. Och om barnen får bestämma är det vi som är där först! Jag följer också gärna med på dessa posthämtningsresor eftersom jag tycker att platsen är så vacker att jag njuter gärna en stund av den fantastiska utsikten.
Vi är för övrigt på besök i Sverige just nu för att hämta lite mer vinterkläder och annat vi har saknat på ön. Nya inlägg kommer i mån av möjligheter.
Postin saapuminen on lasten mielestä aina yhtä hauskaa. Postituvalle on pieni kävelymatka, joten se onkin vähän niin kuin pieni retki, kun kävelemme katsomaan onko postivene tuonut meille postia. Meillä on etu saada posti saareen kuutena päivänä viikossa kun taas joillekin toisille saarille yhteys on vain kolmesti viikossa. Lauttayhteys on tärkeä elinehto saaristolaisille ja vuorojen vähentämisestä saattaa olla kohtalokkaat seuraukset. Vasta vähän aikaa sitten ystäväni Tiina kertoi sellaisesta tapauksesta Ahvenanmaan saaristossa Livet mitt i skärgården-blogissaan. Me olemme olleet erittäin tyytyväisiä yhteyksiin ja kuten sanottua on postin saapuminen aina yhtä odotettu tapahtuma. Se joka ehtii ensimmäisenä postimökille saa jakaa saapuneen postin lokeroihin. Ja jos lapset saavat päättää niin me olemme aina siellä ensimmäisinä! Minustakin on mukavaa lähteä mukaan postinhakureissulle sillä paikka on niin kaunis että näköalasta nauttii mielellään hetkisen.
Me olemme muuten parhaillaan Ruotsissa hakemassa talvivaatteita ja muita tavaroita, joita kaipaamme saaressa. Uusia postauksia tulee mahdollisuuksien mukaan.
Små postiljonerna utanför posthuset
Storasyster visar hur huset ser ut inuti
Inte utan min båt
I skärgården klarar man sig suveränt utan bil. På de mindre öarna finns det knappast några vägar alls och de som finns är i varierande skick. Däremot måste man ha en bra båt. Vi bytte vår lilla motorbåt till en större med kapell bara för någon månad sedan. Den lilla används fortfarande för korta resor men om man ska åka lite längre behövs det en båt som tål även lite vind och regn. Det fick vi erfara förra veckan när vi åkte till badhuset en halvtimmes resa bort och ösregnet överraskade oss - tur att vi hade en bra båt!
Sedan finns förstås förbindelsebåtarna. Till vår ö kommer de sex dagar i veckan medan några andra närbelägna öar bara har förbindelse fyra dagar i veckan. Med båtarna kommer också posten och man får vänja sig vid att t ex lördagstidningen får man på söndagkvällen.
Bor det verkligen bara några få personer på er ö? har det frågats oss. Egentligen är det inte så väsentligt hur många som bor på just den här ön eftersom det finns personer på öarna bredvid oss. Skärgårdsborna ser havet som en väg och båten används som bilen i fastlandet. Den enda skillanden är att "vägen" inte ser likadan ut året runt och att det inte är skyltat. Anpassningen är nyckelordet här. I stället för karta får man helt enkelt läsa sjökort, vilket till och med jag, en riktig landkrabba, har nu lärt mig! Att köra båt tycker jag däremot är lite svårare...
Barnen älskar att åka med nya båten!
Saaristossa pärjää mainiosti ilman autoa. Ihan pienimmillä saarilla ei juuri ole teitäkään ja jos sellaisia on niin ne ovat melko sekalaisessa kunnossa. Siksi kunnon vene on ehdoton edellytys. Me vaihdoimme pienen moottoriveneemme isompaan kuomulliseen pari kuukautta sitten. Käytämme pientä venettä vieläkin lyhyillä matkoilla mutta pidemmillä matkoilla pitää olla vene, joka kestää myös tuulta ja sadetta. Sen saimme kokea viime viikolla kun kävimme uimahallissa puolen tunnin venematkan päässä ja kaatosade pääsi yllättämään meidät - onneksi meillä oli hyvä vene!
Sitten täällä on tietysti yhteysalukset. Meidän saarellemme ne tulevat kuudesti viikossa kun taas toisilla lähisaarilla on yhteys vain neljästi viikossa. Alusten mukana kulkee myös posti ja siihenkin tottuu, että lauantain sanomalehti tulee vasta sunnuntai-iltana.
Asuuko teidän saarellanne todellakin vain muutama asukas? on meiltä kysytty. Oikeastaan olennaista ei ole se kuinka monta asukasta juuri meidän saarellamme on sillä naapurisaarilla on kyllä asukkaita. Saaristolaisille meri on tie ja venettä käytetään kuin autoa mantereella. Ainoa ero on se, että "tie" ei ole samanlainen vuoden ympäri ja ettei sillä ole opasteita. Sopeutuminen onkin avainsana. Kartan sijasta luetaan merikorttia, jonka minäkin, todellinen maakrapu, olen viimein oppinut! Sen sijaan veneellä ajamaan oppiminen on vaikeampaa...
Vad gör ni på dagarna?
"Mitä te oikein teette päivisin?" on toiseksi tavallisin meille esitettävistä kysymyksistä. Oikeastaan ei ole lainkaan vaikeaa saada aika kulumaan kolmen pienen lapsen kanssa, sillä lapset pitää ruokkia, pukea ja riisua, heille pitää keksiä tekemistä, heitä pitää auttaa kaikenlaisissa asioissa päivän aikana, nukuttaa jne... Mutta emme me tietenkään pelkästään kotonakaan ole. Me teemme paljon retkiä metsään tai jollekin läheiselle saarelle. Vieläkin, kun saaristoasumista on takana neljä kuukautta, on uusia tutustumisen arvoisia paikkoja jäljellä vaikka kuinka paljon. Lisäksi yritämme tavata ystäviä ja naapureita niin usein kuin pystymme. Pari kertaa viikossa käymme yhteysaluksella mantereella kauppaostoksilla ja välillä myös perhekahvilassa. Uimahallikaan ei ole mahdottoman matkan takana. Aika kuluu siis joutuisasti vaikka mukaan mahtuu tietysti tylsiäkin hetkiä. Olen kuullut erään toisen vieraassa ympäristössä sapattivapaata viettävän kertovan, että "lopulta arki saapuu sapattivapaallekin". Siinä hän on kyllä aivan oikeassa.
Mellanbror studerar hur husen såg ut förr i tiden
Fisk sju dagar i veckan
Uskallan väittää että meillä syödään kalaa melkein viikon jokaisena päivänä. Mikäpä ei olisi luonnollisempaa kun nämä meren herkut uivat vain parin metrin päässä kotiovelta. Eikä ruokavalio silti käy yksitoikkoiseksi sillä eri lajeja on niin paljon ja tapoja valmistaa kala vähintään monta. Yhtä ainoaa suosikkia on vaikea valita kalakeiton, fileen, savukalan, uunikalan, halstratun kalan ja kalahyytelön joukosta. Lapsetkin syövät kaikki mitä tarjotaan hyvällä ruokahalulla. He ovat muuten aivan uskomattomia oppimaan uusia asioita. Kalalajit he tunnistavat minua paremmin ja ovat aina innolla mukana kun verkot pitää nostaa tai kalat perata. 2-vuotias on laajentanut sanavarastoaan huomattavasti ja siihen kuuluu nykyään paljon erikoisiakin kalalajeja. Ääntämys paranee koko ajan ja on helppo ymmärtää mitä hän tarkoittaa puhuessaan abbojjeista (ahvenista), gösista (kuhista), gäddoista (hauista), baxoista(lahnoista) jne. Vain yksi sana vaatii selityksen: pukka. Kaksoiskonsonantit ja vaikeat kirjaimet tekevät nimittäin vielä tepposet kun hänen pitäisi ääntää flunda (kampela).
17 simpor blev fångsten här om dagen
Den finaste filen fås av abborre, gös eller sik
Tre beskrivande ord och utmaningen
"Miten olette viihtyneet?" on nykyään yleisin meille esitettävä kysymys. Yleensä vastaan että harvapa ei viihtyisi saaristossa kesällä kun päivät täyttyvät auringosta, uimisesta, retkistä ja ystävien kanssa seurustelusta. Nämä kuluneet kolme kuukautta voikin tiivistää kolmeksi hyvin kuvaavaksi sanaksi: onni, nautinto ja elämys. MUTTA nyt se todellinen haaste vasta alkaakin. Päivät ovat lyhyempiä, ilma kylmempää ja aiemmin lapsiperheiden asuttamat kesämökit ovat nyt tyhjillään. Kalastus, metsäretket ja venematkat riittivät lapsille hyvin tekemiseksi kesällä mutta nyt he tarvitsevat jotain muutakin. Tulemme varmasti liikkumaan luonnossa paljon myös syksyllä mutta sen lisäksi katseet täytyy nyt suunnata mannermaalle ja toivoa että siellä olisi jotain tarjolla leikki-intoisille lapsillemme!
Nu siktar vi på andra höjder!