Då är vi redan en bit inne i sköna maj, oj så fort tiden går... Naturen blir grönare för varje dag som går och de otaliga blommorna som sträcker sig mot solen bjuder på ännu mera färger.
Vi firade valborg, eller vappen som man säger i Finland, traditionsenligt med att dricka mjöd, äta struvor och hembakade munkar samt att blåsa massor av ballonger i glada vänners lag. Sillfrukosten uteblev i år men däremot åt vi rökt fisk till middag den första maj. Några dagar efter valborg hade vi vernissage av vårutställningen "Fjärilar och prinsessor" om barnens teckningar och andra konstverk. Utställningen var välbesökt och uppskattad men allra ivrigaste var nog konstnärerna själva.
Sommaren närmar sig med stormsteg och det gör oss förväntansfulla men samtidigt lite vemodiga. Vi känner oss hemma i skärgården men hur länge till kan vi stanna kvar här? Stora frågor med bara få svar...

Ihanainen toukokuu on jo pitkällä, kylläpä aika taas kuluu nopeasti... Luonto vihertyy päivä päivältä ja lukuisat aurinkoa kohti kurottavat kukat tuovat siihen vielä oman värinsä.
Me juhlimme vappua perinteisesti juomalla simaa, syömällä tippaleipiä ja itsetehtyjä munkkeja sekä puhaltamalla hurjan paljon ilmapalloja iloisten ystävien seurassa. Silliaamiainen jäi tällä kertaa väliin, mutta sen sijaan vappupäivän illalliseksi tarjoiltiin savukalaa. Pari päivää vapun jälkeen pidimme lasten kevätnäyttelyn avajaiset kotona. Piirustukset ja muut askertelut keräsivät ihastuneita katsojia, mutta kaikkein innostuneimmat olivat kyllä taiteilijat itse.
Kesä lähestyy kohinalla ja saa mielemme samalla sekä odottavaisiksi että haikeiksi. Olemme kuin kotonamme saaristossa, mutta kuinka kauan vielä voimme viipyä? Isoja kysymyksiä ja vain vähän vastauksia...