I Sverige var vi näst intill unika i vår umgängeskrets att ha två språk i familjen. Här är det tvärtom mer regel än undantag att man behärskar såväl svenska som finska. I affären, på torget eller på restaurangen i samhället kan man välja språk efter humöret om man så vill: t ex finska när man känner sig lite melankolisk och svenska om man känner för att ta några Pippi Långstrump-skuttar, eller precis tvärtom!

Samtidigt kan det vara svårt att veta vilket språk man ska välja i olika sammanhang. För två personer som har samma modersmål faller valet automatiskt men om två personer har olika modersmål kan det vara knepigt att bestämma vilket språk ska användas. Det händer också att man byter språk mitt i samtalet - utan att man knappt tänker på det! Våra barn har svenska som sitt starkaste språk men jag hoppas förstås på att de ska få två jämnstarka språk senare. Två språk är nyckeln till så många nya situationer!

Ruotsissa olimme tuttavapiirimme lähes ainoa kaksikielinen perhe. Täällä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus että kaikki taitavat niin ruotsia kuin suomeakin. Kaupassa, torilla tai ravintolassa voi halutessaan valita kielen mielialan mukaan: vaikka suomea, jos tuntee olonsa melankoliseksi tai ruotsia, jos tuntuu siltä kuin haluaisi hypähdellä Peppi Pitkätossun lailla, tai sitten juuri päinvastoin!

Kielen valitseminen eri tilanteissa voi toisaalta olla hankalaakin. Kahdella samaa äidinkieltä puhuvalle henkilölle valinta on helppo mutta eri äidinkieltä puhuvien henkilöiden saattaa olla vaikea päättää mitä kieltä käyttää. Sellaistakin tapahtuu, että kieltä vaihdetaan kesken keskustelun - ilman että siihen edes kiinnittää huomiota! Meidän lapsiemme vahvin kieli on ruotsi, mutta toivon tietysti että he myöhemmin saisivat kaksi yhtä vahvaa kieltä. Kaksi kieltä on avain moniin uusiin tilanteisiin!