Jag kunde inte ha haft mer fel när jag trodde att de fina höstdagarna var förbi! Det har varit så vackra dagar hela den här veckan att det känns som slöseri att det är så få personer kvar här. Lite underligt känns det faktiskt att röra sig bland öarna och inte möta en enda person... Det är nästan som att vi har hela skärgården för oss själva! I onsdags tog vi båten till en ö där vi aldrig tidigare har varit fastän vi passerar den nästan varje dag. Och vilken överraskning det blev! Ön var som en sagoland med mossiga bergsväggar och vida höjder. Barnen gillar ju att hitta på egna namn på de öar vi besöker och de kom på ett väldigt bra namn för den här också: "den kan väl heta Helena", tyckte de. Mycket vackert namn för en mycket vacker plats.

Enpä olisi voinut olla enempää väärässä kun luulin että kauniit syyspäivät olivat jo tältä vuodelta ohi! Koko tämän viikon täällä on ollut niin upea sää että on suorastaan sääli että meitä on niin vähän nauttimassa siitä täällä. Tuntuu tosiaan kummalta liikkua saarilla tapaamatta yhtä ainoaa ihmistä... Ihan kuin koko saaristo olisi pelkästään meidän! Keskiviikkona teimme veneretken eräälle saarelle, jolla emme olleet aikaisemmin käyneet vaikka kuljemme sen ohi melkein joka päivä. Ja millainen yllätys se olikaan! Saari oli kuin satumaa sammaleisine kallioineen ja huimine korkeuksineen. Lasten mielestä on hauskaa keksiä nimiä saarille, joissa käymme, ja heillä oli nimi tällekin valmiina: "eikö se voisi olla Helena", miettivät he. Kerrassaan kaunis nimi kauniille paikalle.

 
 

PS. Fångsten i förrgår blev hela fem sikar! Nu står det stekt sikfilé, gravad sik och halstrad sik på menyn den kommande veckan.

Toissapäivän saalis oli kokonaista viisi siikaa! Nyt tulevan viikon ruokalistalla on siikafilettä, graavisiikaa sekä "halstrattua" siikaa.