Man skulle kunna tro att livet i skärgården är ganska stillsamt så här års men icke hos oss! Tvärtom är det nästan svårt att hinna med allting som händer här...
På lördag åkte vi snöskoter till fastlandet för att vara med på en fin fest med middag och dans. Barnpassningen var ordnat på hemmaplan så vi kom i väg i vuxet sällskap. Tiden går fort när man har trevligt och det var först vid 2-tiden på natten vi startade hemåt. Natten var sagoligt vacker med månsken och jag fick till och med se ett stjärnfall...
På söndag skulle jag till en annan ö knappt tio kilometer från oss fågelväg men eftersom isarna inte håller där gick turen via fastlandet: fyrhjuling, bil, färja, bil, färja, bil. Två timmar tog resan men det var värt det - alla dessa vackra vyer fångade jag längs vägen. 
I går var vi med på ett födelsedagskalas hos grannar på en närliggande holme. Man skulle inte tro att öarna är så glest befolkade när man räknade kalasgästerna, huset var verkligen proppfullt och det var knappt att alla fick plats!
Egna gäster har vi också hunnit med och dessutom har jag äntligen blivit av med gipsen! Armen är fortfarande stel och fungerar inte alls som förr men jag är hoppfull på att det ska bli bra bara jag kommer i håg att träna ordentligt. Jag behöver ju armen till allt, inte minst för att kunna delta i allt som händer här - i morgon har vi planer på att ta fyrhjulingen till bio...

Sitä voisi luulla että elämä saaristossa on melko hiljaista tähän vuodenaikaan, mutta ei meillä ainakaan! Meillä on päinvastoin vaikeuksia ehtiä mukaan kaikkeen mitä täällä tapahtuu...
Lauantaina ajoimme lumiskootterilla mantereelle osallistuaksemme hienoon illallisjuhlaan tanssin merkeissä. Lastenhoito järjestyi kotona, joten pääsimme kerrankin juhlimaan aikuisessa seurassa. Aika kuluu nopeasti kun on oikein mukavaa ja kotiinpäin suuntasimme vasta kello kahden aikaan aamuyöstä. Yö oli satumaisen kaunis kuun valaistessa maiseman ja sainpa nähdä tähdenlennonkin...
Sunnuntaina matka vei toiselle saarelle kymmenen kilometriä meiltä linnuntietä, mutta koska jäät eivät siellä olleet tarpeeksi kestäviä, piti matka tehdä mantereen kautta: mönkijällä, autolla, lautalla, autolla, lautalla ja vielä autolla. Matkaan kului kaksi tuntia, mutta se oli kyllä sen arvoista - kaikki nämä kauniit maisemakuvat ovat matkan varrelta.
Eilen olimme mukana syntymäpäiväjuhlilla naapureiden luona toisella lähisaarella. Vierasmäärää laskiessa oli vaikea uskoa, että saaret oikeasti ovat aika harvaan asuttuja - talo oli tupaten täynnä ja hyvä että kaikki mahtuivat sisään!
Omiakin vieraita meillä on ollut ja lisäksi olen itse päässyt viimein eroon kipsistä! Käsi on vielä jäykkä eikä toimi kunnolla, mutta uskon että se kyllä paranee siitä kunhan muistan harjoitella kunnolla. Tarvitsen kättä kaikkiin arkisiin toimiin, puhumattakaan kaikkiin kivoihin tapahtumiin osallistumisesta - huomenna suunnittelemme reissua elokuviin mönkijällä...